Kun aloitin elämäntaparemontin, en huudellut sitä ympäriinsä. Osittain siksi, että pelkäsin epäonnistuvani ja osittain siksi, etten halunnut tiettyjen ihmisten aloittavan sabotointiyrityksiään. Nyt kun pudotettuja kiloja alkaa olla jonkin verran takana, näkyy tuloksia myös muille. Isä oli ihana kun ei oikein tiennyt miten kysyisi olenko laihtunut.
On tavallaan mukava, että ihmiset huomaavat. Se luo uudenlaista motivaatiota. Toisaalta, välillä saa kyllä myös kommentteja, jotka pahoittavat mielen. "Ei sen todellakaan pitäisi syö yhtään karkkia" "Niin, ethän sä voi ottaa kun sä oot liikalihava."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti